Missä ovat juuresi, sulta kysytään.
Kaukaa monet lähtevät niitä etsimään.
Minnuu omat juureni alkaa naurattaa,
ne kun johtaa - voipi sannoo - rieskataikinaan.

Kerto: Joutsenoss on kotini, täällä ovat juureni,
Joutsenossa parhaimmat rieskat paistetaan.
Joutsenoss on kotini, täällä ovat juureni,
Joutsenossa parhaimmat rieskat paistetaan.

Kukkokaan ei aamulla ehdi kiekua -
äidillä jo valmis on rieskataikina.
Perheväki unten mailla vielä seikkailee -
äiti jo rieskoja höpsyttelee.

Kerto

Suloista on herätä tuoksuun tuttavaan,
kuulla äänen lempeän meitä kutsuvan:
"Lapsikullat rieskat jo teitä odottaa,
joutukaa sukkelaan niitä maistamaan!"

Kerto

Juoksujalkaa rynnätään pirttiin hämärään.
Siellä äiti leikkaa jo lämpimäisiään.
Voita niille sipaisee, hiuksiamme hipaisee,
hellyyttä, iloa, silmät säteilee.

Kerto

Vaikka minnuu maailma kuinka riepottais,
vaikka tieni meren taakse Amerikkaan sais.
Muistan äitikultaa ja rieskaa makoisaa,
eikä minnuu maailmassa mikkää pelota.

Kerto

San. Saara Sillanpää (o.s. Melto), pitkäaikainen joutsenolainen vaikuttaja ja kotiseutuihminen. Kunniajoutsenolaiseksi nimetty Saara Sillanpää omisti laulun äidilleen.

1.Sun rantojas kiertävät Saimaan veet,
ja maitasi halkovat harjanteet,
maankuulun Salpausselän.
On peltojes pohjana savi ja hiekka
ja ylläsi Karjalan kalpa ja miekka,
min katveessa synnyin ja elän.

2. Sivus Vuoksikin ylpeä maitasi sun.
Olet maa rajan, raukaksi lauletun,
mut´ et raukaksi raueta saata.
Rivit ristien valkeat kumpujes yllä
ne kertovat kielellä hiljennetyllä
miten puolsivat poikasi maata.

3. Käsin nopein ja näppärin kirjailuin
ja pitsein ja Joutsenon ompeluin
esiäitien taitoja muisti
sinun tyttäres äärellä kangaspuiden
ja hoidossa kotoisten taitojen muiden,
kun sukkula suihkaen luisti.

4. Ei sanoa saata, ei kertoa voi
miten työn laulu maillasi ehjänä soi,
kun poikasi vaoille astuu.
Ja tehtaat ja sahat ne kirskuen käy,
ei työtöntä yhtään maillasi näy,
joka otsa se hiestä kastuu.

5. Ja taattoni, taru sun kertomas:
Oli joutsen, lintujen kuningas,
jonka siivet korkeelle kantoi.
Yli temppelin ristin pilviä kohti
se kaarteli, valkeat siivet ne hohti
kotiseudulle nimensä antoi.

6. Valon valtojen soihtua valvonet kai,
sun poikasi kilpojen sankariks´ sai
ja sä hoivasit polvea nuorta.
Isä Korkea, Joutseno suojahas´ ota!
Suo rajoille rauha – estä Sä sota,
vie ylitse vastusten vuorten.